maanantai 26. toukokuuta 2014

Karvas kevät

Joo. Kevät on vierähtänyt eikä blogiin ole tullut päivityksiä sitten yhtään. Syinä tähän on plaplaplaseliseliseli...

Nyt kuitenkin runnon kaikki kevään tapahtumat viikko viikolta tähän samaan tekstiin:

Viikko 1. Perusharjoittelua kotioloissa. 3000m testijuoksu aikaan 9:04.

Viikko 2. Lauran kanssa Roomassa ja Napolissa. Mukavaa harjoittelua lämpimässä.

Viikko 3. Sorrentossa ja Roomassa. Harjoittelua shortseissa.

Viikko 4. Matkustus Suomeen ja leiri Vierumäellä.

Viikko 5. Perusharjoittelua kotona, ongelmia reisien palautumisen kanssa.

Viikko 6. Perusharjoittelua kotona.

Viikko 7. Perusharjoittelua kotona. Sunnuntaina matkustaminen liiton leirikeskukseen Huelvaan.

Viikko 8. Hyvää harjoittelua leirikeskuksessa. Perjantaina it-jänne alkoi vihottelemaan.

Viikko 9. Lähinnä kuntopiirejä ja jalan parantelua Huelvassa. Si-nivelessä ongelmaa.

Viikko 10. Maanantaina matkustaminen kotiin. Ei juoksuharjoittelua. Korvaavaakaan ei pysty juurikaan tekeen. Juoksijanpolvi on tosiasia.

Viikko 11. Sama meno jatkuu. Jalka erittäin huonona.

Viikko 12. Alkuviikosta kortisoonia. Ei vieläkään kunnon korvaavaakaan.

Viikko 13. Korvaavaa harjoittelua pyöräillen ja sauvakävellen. Lauantaina ensimmäinen juoksulenkki. Ei kipuja.

Viikko 14. Varovaista juoksuharjoittelua yhdistettynä korvaavaan. Vatsatauti keskellä viikkoa. Kivut hiipivät takaisin.

Viikko 15. Taas kivutonta. Pääsee elon rytmiin, jota voi kutsua harjoitteluksi. Viikonlopuksi kuitenkin kipeäksi. Rauman kevätkansalliset väliin.

Viikko 16. Pohjola-ryhmän leiri Tuorlassa. Pääsee harjoittelun makuun. Perjantaina kevätyönviesti ja sunnuntaina Silja-Rastit. Yllättävän hyvää.

Viikko 17. Perusharjoittelua kotioloissa. Viikonloppuna ensimmäinen näyttökisa Finnspring Salossa. Sija 6. Väsynyttä.

Viikko 18. Kevyttä harjoittelua kotona. Torstaina toinen näyttökisa Mehiläinen sprint. Finaali mitätöitiin. Itse en päässyt maaston ollenkaan. Viikonloppuna Tiomila, 5.osuus. Ei kovin kummoinen suoritus itseltä mutta joukkueelta hyvä suoritus ja 23. sija.

Viikko 19. Valmistavaa harjoittelua kotona. Sunnuntaina Sm-maastot kolmantena näyttökisana. 7.sija M22 sarjassa.

Viikko 20. Matkustaminen Bulgariaan. Siellä näyttökisoissa sijat 7 ja 3. Melko hyvää tekemistä, liikaa virheitä kuitenkin. Viikonloppuna pari hyvää taitoharjoitusta Bulgariassa. Vaikken päässytkään kisoihin, olen kiitollinen harjoituksista.

Viikko 21. Keskiviikon taitoharjoituksessa taitan oikean nilkkani ja viikonlopun Sm-keskimatka ja näyttökisasprintin finaali jäävät väliin.


Sellainen kevät. Tavoitteet olivat Jwocissa ja sinne en päässyt. Syitä siihen on monia. Kevään ongelmat eivät antaneet hyviä lähtökohtia näyttökisoihin ja nilkan hajottaminen ennen viimeisiä näyttökisoja viimeisteli asian. Omissa suunnistussuorituksissa oli paljon parannettavaa.

Pettymys on tietenkin kova mutta ei auta muu kuin siirtää katseet tulevaan ja päästä mahdollisimman nopeasti takaisin harjoitteluun.

Palataan. (HT).

torstai 2. tammikuuta 2014

Summaus

Joo. Muutamia vuorokausia sitten vaihtui vuosi ja vuosi 2013 voidaan unohtaa. Tai ei ehkä sittenkään, syytä summata asioita yhteen.

Alkukausi oli lievää epävarmuuden aikaa ja kilpailuista tuli vaihtelevaa tulosta. Täytyy myöntää että olin hieman ulkona tilanteesta, vaikka harjoitustalvi oli jälleen yhtä pitkä kuin ennenkin ja olin pysynyt yhtenä palasena koko talven niin en silti ollut valmis koviin koitoksiin keväällä. Muutamia ok juoksuja mutta pääosin heikkoa suorittamista ja epävarmuutta.

Käännekohta oli se että sain Valmentajan. Asiat alkoivat pikkuhiljaa lähteä oikeisiin suuntiin ja onnistuin pääsemään arvokisoihin ja samalla täytin alimman tavoitteeni: päästä jwoc:iin. Jwoc oli huikea kokemus ja kova kilpailu. Onnistuin keskinkertaisesti mutta en ollut tarpeeksi hyvällä perustasolla pärjätäkseni kisoissa.

Kesän harjoittelu onnistui hyvin ja syksyn Sm-kilpailujen tulokset olivat pettymys. Tiesin kuitenkin että tasoni on paremmalla tolalla ja kunto on nousussa tulevina vuosina.

Linjauksia on tehty monesta suunnasta ja tiedän että sadonkorjuun aika koittaa vielä. Veikkaukset siitä koska sato korjataan ovat vaihdelleet 3-10 vuoden välissä. Se asettuu varmaankin juuri tuolle sektorille ja siihen luottaminen luo uskoa tulevaan, sen avulla jaksan tehdä asiat niin hyvin kuin suinkin voin. Tarvitaan vain lisää harjoitusvuosia.


Summa summarum, mitä opin? Tärkeimpänä asiana vuodessa 2013 urheilun saralla pidän sitä että sain Valmentajan ja omaksuin minulle sopivan harjoittelun jonka uskon tuottavan rautaista tulosta tulevina vuosina. Pidän myöskin arvokisaviikkoa tärkeänä kokemuksen lähteenä ja tiedän että olen vahvempi ja varmempi tulevina vuosina.


Tällä hetkellä tilanne on hyvä. Olemme saaneet nauttia myös Tampereen seudulla turkulaisten herkusta, sulasta metsästä. Lumi ei siis vieläkään ole saapunut häiritsemään harjoittelua. Olen päässyt siis juoksemaan paljon metsässä ja tekemään hyviä taitoharjoituksia. Tiedän myös että kunto taitaa olla kohdillaan, tänään oli ensimmäinen rataharjoitus sitten 5000m testin. Eli AV-3000m ratatesti, aika 9:04. Aikaan olen tyytyväinen mutta en silti näe tuon suoritteen ja 85 minuuttisen pitkänmatkan kilpailun välillä kovinkaan vahvaa yhtenäisyyttä.

Palaan.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Bulgaria

Joo. Viimein koitti aika jolloin oli määrä matkustaa Bulgariaan. Tarkoituksena harjoitella ensi kesän Jwoc tyyppimaastoissa. Joku voi sanoa että tultiin liian myöhään kun lumi tuli maahan kahdeksi viimeiseksi päiväksi. Viimeinen reeni jouduttiin jopa jättämään välistä terveysriskin vuoksi. Joo mutta. Saatiinhan me harjoitella hyvissä olosuhteissa viisi päivää ja tuli hyvää oppia paikallisista maastoista. Juoksu kulki koko viikon ja lippukin halkesi paikka paikoin.







Leiri alkoi keskiviikon matkapäivänä ja tänään keskiviikkona on määrä olla Suomessa jälleen takaisin. Leirin alussa harjoiteltiin pitkää ja keskimatkaa varten. Olisin toivonut järjestäjiltä vähän enemmän pitkän matkan reenimaastoja kuin vain yhden ja siitäkin puuttui olennainen jyrkempi kivikko alue. Noh, ei kai se nyt ole niin nöpönuukaa. Keskimatkalle oli tarjolla hyviä maastoja ja siihen ehkä saikin parhaimman tuntuman. Tai no tuntuma ei ehkä ole niin hyvä mutta ainakin siihen oli mahdollisuus.

Sunnuntaina juostiin paikallisissa kansallisissa Nikulden Cupissa. Aluksi oli rastijahtityyppinen karsinta ja selvisin toiseksi viimoisena jatkoon. Vain yksi rasti oli väärässä paikassa. Sitten finaalissa oli one man relay ja värikkäiden vaiheiden jälkeen olin toinen paikallisen suuruuden Kiril Nikolovin jälkeen. Finaalissakin vain yksi rasti oli väärässä paikassa. Karttakin oli vähän niin ja näin.

Sitten maanantaina pidettiin palauttelupäivää, sitä voi miettiä menikö joku vikaan leirin suunnittelussa jos kesken viikon leirin pitää pitää lepo päivä vai onko urheilijat niin huonossa kunnossa ettei jaksa harjoitella kahdesti päivään viikon ajan. Vai onko se vain hyvä homma että lepäilee välissä?

Tiistaina tutustuttiin viestin maastoihin ja vedeltiin taas one man relay iltapäivästä. Lunta oli muutama sentti ja mutta ei se paljoa haitannut. Olin viides. Mäet oli jyrkkiä.

Ei muuta. Palataan keväällä takaisin.


maanantai 30. syyskuuta 2013

Juuh elikkäs

Joo. Nyt on sitten viimeisetkin Sm-kisat paketoitu pakettiin. Lauantainahan oli aina yhtä hieno Suomen mestaruus yösuunnistus, jossa ratkotaan valtakunnan yömessiaat. No meijän sarjassahan Kirmulan Miika oli ihan omaa luokkaansa eikä mulla ois ollu mitään sanottavaa Miikan vauhtiin. Savolaisen Eetu hyvänä kakkosena ja meikäläinen palkittiin tänä vuonna Pronssisessalla mitalilla. Suoritus ei ollut kummoinen mutta musta on ihan mukava päättää kausi ensimmäiseen ja siis viimeiseen henkilökohtaiseen sm-mitaliin tällä kauella. Monihan ei tuota ronssia pitäisi juuri minään mutta ei sen niin väliä oo mulle, tästä on ihan hyvä lähtee rakentaan raudanlujaa kuntoa -ei vain ensi- vaan myös tuleviksi kausiksi.

Sunnuntaina kisailtiin perinteikäs Mikonpäivän suunnistus joka on nähtävästi pysyvästi siirretty kaupunkiin ja nimikin on vaihdettu Mikonpäivän Sprinttisuunnistukseksi, oma suoritus ei ollut kansallisella mittapuulla mitenkään hohdokas mutta mulle se oli ihan hyvä, ei täydellinen mutta kauden paras rintti. Pari ihmettelyä ja sähläystä ja yksi reitinvalintavirhe. Myöskin vähän ketterämmät kiihdytykset ois ollu tarpeen Tampellan kerrostalopihoissa.

Vaikka kausi alkaa olla paketissa, niin vielä on ainakin 25 Mannakavlen ohjelmassa. Sitten on myös NrCc:tä ja ArC:tä, niitä ei oo pakko ottaa niin tosissaan mutta mää vedän ne täysillä. En myöskään ala tässä ja nyt sepittämään syvällisempää kausianalyysiä vaan sen aika tulee myöhemmin jos tulee.


Mutta mun mielestä ei vuosi oo kovin pitkä aika.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Testissä Runteq Runlab

Joo. Sain kunnianarvoisen tehtävän testata Runteqin Runlab sensoreita ja ohjelmistoa. Runlabin ideanahan on mitata juoksutekniikka ja arvioida juoksun taloudellisuutta sekä antaa vinkkejä mihin juoksussa kannattaa keskittyä ja mitä kehittää. Kaikkihan varmaan tietävät että juoksutekniikalla ja taloudellisuudella on suuri merkitys vammaherkkyytteen. Varsinkin juoksua aloitteleville on tärkeää oppia heti alusta alkaen hyvä juoksutekniikka mutta kokeneemmallekin juoksijalle on tärkeää saada vinkkejä ja aina vähän väliä tarkistaa juoksutekniikan tilanne.

Juoksutekniikkaa mitataan sensoreiden avulla joita on kaksi: toinen sidotaan kenkään kiinni ja toinen kiinnitetään sykevyöhön tai erilliseen vyöhön sykevyön paikalle. Sensorit yhdistetään älypuhelimeen bluetoothilla ja puhelimesta laitetaan mittaus käyntiin ja otetaan mukaan lenkille. Lenkki juostaan normaalisti ja lenkin jälkeen mittaustiedosta ladataan nettiin puhelimesta. Sitten iltasella on hyvä käydä katsomassa miltä juoksu on näyttänyt.

Netissä olevasta palvelusta näkee heti miten harjoite on mennyt juoksutekniikan suhteen. Palvelusta voi myös seurata tarkemmin että mitä eri mittarit ovat saaneet selville. Sieltä saa selville monia mielenkiintoisia asioita: nopeuden, askeltiheyden, askelpituuden, pomppivuuden, askeliskuvoiman ja tukivaiheen. Näitä kaikkia voi myös tarkkailla vaikka nopeuteen nähden ja näin huomaa että kun lisää vauhtia niin juoksutekniikkakin paranee ainakin mulla. Palvelusta voi myös seurata pidemmän aikavälin kehittymistä josta on varmasti hyötyä kun haluaa muokata tekniikkaansa.

Itse käytin sensoreita vain kevyillä lenkeillä kun en niitä viitsinyt metsään ottaa mukaan. Runlabia ei ole myöskään suunniteltu metsäjuoksuun joten arvoista olisi varmaan tullut myös aika huonoja. Olisi ollut mielenkiintoista vetää sensoreiden kanssa vaikka puolimaraton tai joku muu kova reeni. Siinä olisi varmasti nähnyt missä vaiheessa juoksutekniikka lahoaa. Runlab kertoi mulle että keskivartalon hallinta, rullaavuus ja tukivaiheen pituus olivat hyvät mutta juoksu on aika pomppivaa ja askeltiheys liian pieni. Pomppivuus ja askeltiheys juontavatkin juurensa juuri metsäjuoksusta. Kaiken kaikkiaan Runlab vaikutti varsin pätevältä systeemiltä juoksutekniikan seurantaan ja analysointiin. Runteqin Runlab kuluttajatuote on vielä rahoitus ja kehitysvaiheessa mutta toivottavasti hommat etenee siihen malliin että halukkaat saavat juoksutekniikkansa kuntoon!

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Joo mutta

Joo. Perinteinen Sm-keskimatka ja viesti -viikonloppua on takana tämän vuoden osalta. Fiiliksiä riittä viikonloppuna moneen lähtöön mutta loppujen lopuksi ihan mukavat tunnelmat, sain tehtyä yhden törkeän huonon, yhden perussuorituksen ja yhden hyvän suorituksen. Juoksu kulki ihan hyvin koko viikonlopun ajan ja sain ajatuksetkin pysymään suunnistuksessa yhtä rastiväliä lukuunottamatta.

Lauantain karsinnassahan sattui käymään siihen malliin että viides rasti koitui melkein kohtalokseni - onnistuin sorvaamaan lähes neljän minsan paniikkikoukut. Pääsin kuitenkin nippa nappa finaaliin.

Karsinnan ja Finaalin väli oli henkien taistelua mutta sain koottua itseni hyvään kilpailufiilikseen finaalia varten. Kisakin meni ihan hyvin vaikka olisi ollut kiva jos olisi pystynyt puhtaan suorituksen tekemään kerrankin. Selviä virheitä tuli vajaan minuutin verran ja sitten sellaisia ihmettelyjä ja kaarteluita vielä päälle. Oli kuitenkin hyvä kisa ja mukavaa kun saatiin pujotettua kultaa ihan uuden kaverin kaulaan. Itselleni nasahti kuudes sija. Vähän kaivelee kuitenkin se, että kaksi SK:n miestä ehti edelle.

Sunnuntain viestiin meidän kokenut viestijoukkueemme lähti nöyränä mutta nälkäisenä. Laadimme mykistävän nerokkaan juoksujärjestyksen muotoon Eno, Elias ja Aleksi. Etukäteen tiesimme että kovia joukkueita on meidän lisäksi SK, HiKi ja SK Vuoksi. Viesti lähti vähän erikoisesti liikkeelle kun Eno ja Rantalan Antti taittoivat matkan kahdestaan ja eivät tehneet suurempia virheitä. Silti eroa tuli yli kolme minuuttia. Lähdettiin Sanen kanssa taittamaan matkaa yhtä jalkaa. Juoksu kulki hyvin Sanen perässä ja ykkösen puolivälissä kuuluikin kysymys, "ootko kartalla?". Kysymyksen esitti sinipaitainen. Sitten otinkin ohjat käsiini. Luulin jo kolmosella karistaneeni Sanen ja kun kallioalueen "vaikeat" rastitkin menivät ihan hyvin niin oli aika yllätys kun Sane ja Aleksi T rynnistivätkin melkein rinnalle viimesellä pitkällä välillä. Olin tehnyt reitinvalintavirheen, olin kuitenkin niin uppoutunut omaan tekemiseen etten huomannut edes toisia vaihtoehtoja. No, lisäsin vähän kaasua ja sain kuin sainkin muuta tippumaan. Ryntäsin maaliin ja oli mukava antaa kartta Don Alpolle kärkenä. No, Alpohan hoiti homman kotiin eikä edes Weken loppukiri tuonut toivottua tulosta SK:lle. Maalissa SK antoi lehdistölle kommenttia juoksujärjestyksessä: Rantala:"Tavoitteena oli voitto", Kannus:"Tää oli viimenen mahdollisuus voittaa, pääsarjassa ei enää voi" ja Sainio:"Se on fakta".

Oli siis hienoa voittaa kerrankin jotain, tämänhän takia tätä hommaa tehdään. Eikun, kyllä harjottelu on tän homman ydin, kilpailut ja voitot on vaan sivuseikka, vähän niinkun puolukat puuron päällä.

Ensi viikonloppua odotellessa, ei ole sm-yön voittanutta. Huomenna hengähdetään ja sitten taas mennään tiistaina Am-yön merkeissä.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Raaka vielä

Joo. Tänään kilpailtiin Sm-pitkän finaali Pudasjärvellä. Ennakko spekulatiivisten tietojen mukaan kilpailusta oli tulossa pitkä ja vaativuustasoltaan monimuotoinen. Omassa valmistautumisessa painotin rytmitystä. Rytmitys oli tusoaan avainasia.

Mää lähdin matkaan hyvillä mielin ja saavuin maaliin vähän tummemin fiiliksin. Epäonnistuin oikeestaan kaikilla osa-alueilla. Taidollisesti olin huono ja fyysisesti olin huono joten tulos oli huono. Kisa ei lähtenyt hirveen mallikkaasti käyntiin, missasin yhden polun ykköselle ja kaartelin vähäsen. Turpiin tuli. Kakkosella en osannut suunnistaa sillon kun ois pitänyt ja koukutin rastia ympyrän reunalla varmaan joku pariminsaa. Kolmosellakaan en vielä ymmärtänyt että kyse on suunnistuksesta ja tein typerän erheen joka johti n.3,5min rappioon. Pari helppoa väliä sujui ihan hyvin kunnes olisi pitänyt juosta. Ei voi hävitä 12min välillä puoltatoista minuuttia juoksemalla. Kyseessä on kuitenkin 6. rasti. Loppuun asti suunnistus oli aivan naurettavalla tasolla ja kaiken kruununa 12. rasti josta en edes kehtaa kertoa.

En ollut tänään valmis vielä tälläiseen kisaan. En jaksanut juosta hyvällä vauhdilla loppuun asti enkä suunnistaa oikeaan aikaan. On palattava sorvin ääreen.

Onnittelut menestyjille, parhaat saatiin jälleen kerran selville. Musta myös rata oli ihan hyvä.